Nielemisvaikeus : puheterapian keinot aikuisilla

Nielemme joka minuutti suussa olevaa sylkeä, juomme päivän mittaan kahvia, vettä ja muita juomia sekä syömme useamman aterian päivittäin. Kun kaikki toimii hyvin, meidän ei tarvitse kiinnittää ravinnon saantiin mitään huomiota. Jos nielemisvaikeus tai haasteet syömisessä alkavat , on tiedossa usein toistuvia, haastavia tilanteita jokapäiväisessä arjessa.

Lievänäkin nielemisvaikeus vaikuttaa merkittävästi hyvinvointiin ja elämänlaatuun. On kuitenkin tavallista, että syömisen ja nielemisen hankaluuksia vähätellään tai niitä hävetään. Pyytelemme anteeksi tai poistumme vaivihkaa pöydästä jopa silloin, kun ruoka menee satunnaisesti “väärään kurkkuun”.  

Jos sinulla tai läheiselläsi on haasteita nielemisessä, tule mukaan vinkki-iltaan. Saat niin puheterapeutin vinkkejä nielemisen haasteisiin kuin vertaisajatuksia muilta nielemisvaikeuksien kanssa arjessa luovivilta. Vinkki-ilta pidetään 12.9.2022 klo 17 etänä.

Katso syömisen haasteet aikuisilla -videopodcast ja saa lisätietoja miten omapuheterapialla voi päästä hyvään alkuun, jos nielemisvaikeus hankaloittaa arkea.

Nielemisessä on kyse monimutkaisesta heijasteesta

Nielemisessä on kyse monimutkaisesta heijasteesta, joka pyrkii tavalla tai toisella toimimaan käynnistymisen jälkeen alusta loppuun. Nielemistä edeltävät mm. ruokahalun tunne sekä ruoan vieminen suuhun ja muokkaaminen sopivasti nieltäväksi. Nieltäessä elimistö vie muokatun ruoka-annoksen eli nk. boluksen suusta nielun kautta ruokatorveen. Matkalla on kurkunpäässä risteyskohta hengitysteiden kanssa. Nielaisun ajaksi henkitorven ja äänihuulten päälle laskeutuu kurkunkansi, jonka yli bolus kulkeutuu ruokatorveen. Tämän vuoksi henkilö ei voi hengittää tai puhua nielaisun kanssa yhtäaikaisesti.

Nielemisvaikeus : puheterapiassa voidaan käyttää omia lempiruokia.

Nielemisvaikeus : puheterapiassa voidaan käyttää omia lempiruokia.

Nielemisvaikeus seuraa usein aivoihin kohdistuvista vaurioista tai neurologisista sairauksista, jotka heikentävät äkillisesti tai vähitellen nielemisen hermostollista toimintaa. Kaulan alueella tehtävät operaatiot tai hoidot voivat vaurioittaa lihaksistoa. Kuitenkin usein yleisin syy löytyy systeemin hetkellisestä käyttämättömyydestä. Tähän voi liittyä ravinnonsaanti akuuttisairaanhoidon aikana letkuruokintana, jossa nieleminen ohitetaan sekä usein akuuttivaiheessa tarvittu hengitystuki, jolloin hengitysputki estää kurkunkannen sulkeutumisen tai pidempikäyttöisenä trakeakanyyli ahtauttaa nielemisväylää ja muuttaa hengitystoimintaa. On myös tilanteita, joissa nielemisvaikeus yllättää, eikä mitään ilmeistä syytä muutokseen havaita. 

Systeemi menee muutoksista sekaisin, eikä tauon tai muutoksen jälkeen muista enää, miten sen tulisi toimia.

Käyttämättömyyden jälkeen hierarkinen ja vähitellen etenevä toimintojen palautus on erittäin tärkeää. Tämä toteutetaan usein muokkaamalla ja sakeuttamalla ruokia. Kuitenkin tehokkaampi ja sujuvampi tapa olisi totuttaa nielemissysteemi heti normaalikoosteiseen ruokaan puheterapeutin ohjaaman syömisterapian kautta.

Rohkaisevaa siis on, että nielemisvaikeus on voitettavissa

Syömisen ja nielemisen haasteisiin ja muutoksiin erikoistuneet puheterapeutit tarjoavat tutkittuja keinoja tilanteen korjaamiseen. Itse olen perehtynyt syömisen ja nielemisen kuntoutukseen aikuisilla ja kohdannut viimeisen viiden vuoden aikana kymmeniä asiakkaita, joilla on ollut nielemisvaikeus. Hoitotulokset ovat olleet vakuuttavia. Parhaimmillaan päästään palaamaan täysin normaaliin syömiseen ja nielemiseen. 

Yritykseni Intonaattorit Oy tarjoaa ainoana alan asiantuntijoista ensimmäisen konsultaatiokeskustelun kustannuksitta. Varaa oma ensikäynti täältä.

Nielemisen ja syömisen haasteiden syitä on hyvä selvitellä esimerkiksi foniatrin vastaanotolla ennen puheterapiaan hakeutumista, jotta toimenpiteet osataan kohdistaa parhaiten. VFG- eli videofluorografiatutkimus on kokonaisvaltaisena hyvä tapa aloittaa tilanteen kartoittaminen, koska sen avulla päästään tarkastelemaan nielemistoimintoa myös nielaisun aikana sekä sivu- että etusuunnasta.

Jos kuvantamistutkimuksia ei voida tehdä, pystytään puheterapiassa tekemään nielemisen kliininen tutkimus. Pelkästään syömistä ja nielemistä havainnoimallakin saadaan tunnistetuksi niissä tapahtunutta muutosta. Intonaattorit Oy:n tutkimuksissa käytetään CA (Cervical Auscultation) -menetelmää. Se tarkoittaa, että nielemistä ja sen ääniä kuunnellaan kaulalta stetoskoopin avulla. Siten saadaan selville mm. nielemisen tehokkuuteen ja sujuvuuteen liittyviä asioita. Samalla voidaan kuulla, jos henkilö hengittää nielemisen aikana tai bolusta joutuu ”väärään kurkkuun” äänihuulien päälle.

Kun on saatu lisätietoa haasteista esim. missä nielemisen vaiheessa tai millä ruoan koostumuksella haasteita ilmenee, voidaan käynnistää syömisterapia. Kuntoutuksessa käytän lähes aina MDTP -menetelmään perustuvaa (McNeillDysphagyTherapyProgramsyömisterapiaa. Menetelmä on kehitetty Floridan dysfagia -instituutissa, ja sen taustalla on jo lähes 20 vuotta jatkuneen tutkimuksen avulla saatu tieto menetelmän vaikuttavuudesta. Menetelmä on sekä miellyttävän luonnonmukainen että tehokas nielemisen vahvistamisen keino. Lue lisää syömisterapiasta täältä.

Jos syömisterapian ohella tai jälkeen tarvitaan vielä muita keinoja, nielemisen lihaksistoa voidaan vahvistaa NMES -stimulaatioterapialla (neuromuskulaarinen elektroninen stimulaatio), jota puheterapeutti antaa VitalStimPlus -laitteella . Stimulaatiossa vahvistetaan kokonaisvaltaisesti nielemiseen osallistuvia lihaksia. Elektrodit sijoitellaan siksi aina molemminpuolisesti. Niillä pyritään saamaan aikaan ns. tehoketju, jossa ketjun vahvimmat lenkit tukevat ja vahvistavat heikompia. 

Edellä esitellyt keinot eivät ole ainoita puheterapeutin pakista löytyviä työkaluja, mutta pidän niitä sekä vaikuttavimpina että tehokkaimpina.

Kokemukseni pohjalta tiedän, että nielemisvaikeus ja sen kuntoutus ei sisällä ajallista takarajaa. Vielä kymmenenkin vuoden päästä ongelmien ilmaantumisesta voidaan lähteä vahvistamaan nielemistä. Silloin on erityisen tärkeää pitää mielessä kuntosalianalogia: toipumiseen on varattava tarpeeksi aikaa. 

On harmillista, että terveydenhuollossa henkilöitä, joilla on nielemisvaikeus, ei juurikaan osata ohjata puheterapiaan nielemisen kuntoutukseen. Todennäköisesti taustalla on puutteellinen tietoa siitä, että puheterapeutti pystyy auttamaan. 

Suosittelen hakeutumaan puheterapiaan, olipa kyseessä kuinka vähäpätöiseltä tuntuva nielemisvaikeus tahansa. Ensin selvitetään, mistä ne voivat johtua. Sitten mietitän yhdessä, miten niitä saadaan vähennetyksi tai kokonaan poistetuksi. Intonaattorit Oy tarjoaa ilmaisen ensikäynnin, ilman mitään sitoumuksia.

Kokosimme myös yhdessä kokemusasiantuntijoiden kanssa nielemistreeni -paketin. Paketista saat lisää tietoa nielemisvaikeuksista sekä ohjeistuksen nielemistreenien toteutukseen. Paketti sisältää lisäksi 2 puheterapeutin etätapaamista, jotta treenit sopivat juuri sinulle!

Älä siis jää yksin mieltä painavan asian kanssa: sinun ei kannata tyytyä vähempään kuin mitä on mahdollista saavuttaa!

Gastroskopia =

Gastroskopia on ruokatorven, mahalaukun ja pohjukaissuolen tähystystoimenpide. Gastroskopia tehdään taipuisalla tähystimellä, jonka avulla lääkäri pääsee tutkimaan ihmisen yläruoansulatuskanavaa.

Fees-tutkimus=

tehdään nielemisen ja nielun anatomian sekä toiminnan arvioimiseksi, jos sinulla on nielemisvaikeuksia. Tutkimus tehdään viemällä ohut ja taipuisa, kameralla varustettu tähystin nenän kautta nielun yläosaan nielun toiminnan tarkkailemiseksi nielemisen aikana. Tutkimus tehdään istuen ja voit puhua tutkimuksen aikana. Sinulle annetaan nieltäväksi pieniä annoksia erilaisia ruoka-aineita. Tutkimuksen voi tehdä lääkäri tai puheterapeutti.

VFG -tutkimus=

Videofluorografiatutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten nieleminen toimii. Tutkimus tehdään röntgenosaston läpivalaisuhuoneessa yhteistyössä puheterapeutin, röntgenlääkärin ja röntgenhoitajan kanssa. Tutkimuksessa potilaalle annetaan nieltäväksi vesiliukoista varjoainetta sellaisenaan, mehukeittomaiseksi tai sosemaiseksi sakeutettuna tai ruokaan sekoitettuna. Nielemistä tarkastellaan etu- ja sivusuunnasta potilaan istuessa tuolilla, pyörätuolissa tai geriatrisessa tuolissa.