Moduuli 1: Aikuisneurologisen puheterapian strategiset valinnat – Missä ja miten kohdataan?

Tervetuloa havainnoimaan ja oivaltamaan vaikuttavuuden mahdollisuuksia tehdyillä strategisilla valinnoilla aikuisneurologisessa puheterapiassa. Tässä moduulissa keskitymme tarkastelemaan, miten tarkoituksella valittu puheterapian muoto on osa palvelun vaikuttavuutta ja linkittyy vahvasti puheterapian tavoitteisiin. Sillä, missä ja miten kohtaamme, on valtava merkitys lopputulokseen.

1. osa: Strateginen valinta: missä kohdataan? (kotikäynti, vastaanotto, etäalusta ja muu, mikä?)
2. osa: Kenen kanssa kohdataan (yksilö, ryhmä, läheiset ja muut, ketkä?)
3. osa: Resurssien optimointi hyvinvoinnin kera (win-win-win -ratkaisu)
4. osa: ”Kättä pidempää” : Puheterapian muodot -taulukko, Ryhmäkuntoutuksen hyödyt, Etäkuntoutuksen oivallukset

Vaikuttavuus alkaa siitä kun lähdette yhdessä tekemään yhteisymmärrykseen perustuvia valintoja etenemiseen!

1.osa: Strateginen valinta: missä kohdataan? (kotikäynti, vastaanotto, etäalusta ja muu, mikä?)

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, kuinka merkittävä osa kuntoutusta tapahtuu ihan vain ulkoisen ympäristön kautta?

Systeemissämme on vakiintuneet puheterapian muodot, jotka määrittelevät tapaamiset tapahtumaan kotikäynteinä, vastaanotolla tai etänä. Usein menemme näihin asetuksiin automaatiolla. Mutta mitä jos osaisimmekin käyttää näiden valinnassa ymmärrystä siitä, miten kukin ympäristö tukee juuri kyseisen henkilön omaa tavoitetta parhaiten?

Ympäristö on osa kuntoutusta – ei vain sen kehys

Sinä voit loppupeleissä tehdä asiakkaan kanssa valinnan siitä, mikä on teille paras paikka juuri tänään.

• Esimerkki sairaalaympäristöstä: Yksilöpuheterapiatapaamisen voi mennä pitämään aurinkoisena päivänä pihalle. Hetkellinen ulospääsy ”tunkkaiselta” osastolta ja auringonvalo saavat arjen tuntumaan hetken ajan jopa nautittavalta.
• Vaikutus aivoihin: Mieti, miten tällainen hyvinvoinnin kokemus vaikuttaa aivojen plastisuuteen ja siihen, miten ne vastaanottavat kuntoutusta. Kun stressitaso laskee ja dopamiini nousee, uuden oppiminen saa paremmat mahdollisuudet.
• Motivaatio ja jaksaminen: Tällainen valinta ei vaikuta vain asiakkaan motivaatioon, vaan se ravitsee myös sinun omaa työhyvinvointiasi.

Strateginen pohdinta:

• Vastaanotto: Milloin tarvitsemme rauhaa ja struktuuria?
• Kotikäynti: Milloin tavoite on siirtää taidot ”aitoon elämään”?
• Etäalusta: Milloin tarvitsemme nopeaa tukea ja helppoa saavutettavuutta?
• Yllättävät paikat: Missä asiakas tuntee itsensä eniten omaksi itsekseen?

Intonaattori-oivallus: Strateginen valinta on uskallusta rikkoa rutiini silloin, kun ympäristö voi vauhdittaa kuntoutusta merkittävästi.

2.osa: Kenen kanssa kohdataan (yksilö, ryhmä, läheiset ja muut, ketkä?)

Samalla tavalla kuin emme aina tunnista fyysisen ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia, jätämme usein huomioimatta muiden ihmisten vaikutukset. Kommunikaatio, keskustelu ja osallisuus eivät tapahdu tyhjiössä, vaan suhteessa muihin.

Systeemimme on perinteisesti lokeroinut puheterapian muodot seuraavasti:

• Ryhmäkuntoutus nähdään usein vain vertaistuen synonyymina.
• Läheiset linkitetään sopeutumisvalmennukseen.
• Yksilöterapia nähdään ainoana ”oikeana” paikkana kuntouttaa vauriota.

Mutta jälleen haluamme todeta: nämä ovat asioita, joista sinä ja asiakas voitte loppukädessä päättää. Systeemi saattaa tarjota raamit, mutta sinä täytät ne sisällöllä. On myös systeemin – ja maksajatahon – etu, että puheterapia toteutetaan tavalla, josta on henkilön etenemisen kannalta eniten hyötyä.

Strateginen valinta: Ihmiset vaikuttavuuden resurssina

• Ryhmä on kuntosali, ei vain kahvikerho: Ryhmässä asiakas pääsee kokeilemaan uusia strategioitaan (esim. SCA™) aidoissa, dynaamisissa tilanteissa. Se on paikka, jossa identiteetti ”viestijänä” rakentuu uudelleen.
• Läheiset ovat kommunikaatiokumppaneita: Läheinen ei ole vain ”avustaja”, vaan hän on se ihminen, jonka kanssa vaikuttavin muutos tapahtuu. Kun valmennat läheistä, siirtyvät hyvät toimintatavat kotiin ja näin kuntoutus moninkertaistuu, 24/7.
• Verkosto osallisuuden mahdollistajana: Joskus strategisin valinta on kutsua mukaan harrastuspiirin vetäjä tai hoitaja. Kun he oppivat tavan tukea asiakasta, osallisuus pääsee toteutumaan siellä, missä se merkitsee eniten.

3.osa: Resurssien optimointi hyvinvoinnin kera (win-win-win -ratkaisu)

Vaikka Intonaattorit Oy:n asiakkaat ovat usein jo akuuttivaiheen ohittaneita, meillä on tuore ja ravistelevä käsitys sairaalaympäristön resurssien käytöstä. Puheterapeutti Elisa Johansson sijaisti kesällä 2025 perusterveydenhuollon kuntoutusosastolla, jossa puheterapia oli ollut alimiehitettynä jo vuoden ajan. Tilanne on monelle tuttu: resurssit riittivät vain kiireellisiin nielemisen arviointeihin, ja monet potilaat jäivät kuukausiksi ilman puheterapeutin kohtaamista. Ne harvat, jotka saivat terapiaa, harjoittelivat yksilömuotoisesti ja arjesta irrallaan.

Mitä tehtiin toisin neljässä viikossa?

Siirryimme ”reagoivasta sammuttamisesta” strategiseen vaikuttamiseen:

• Osallistuminen moniammatillisuuteen: Puheterapeutti osallistui kokouksiin aktiivisena jäsenenä, ei vain kommentoijana. Tämä toi esiin potilaat, joiden kielelliset ja kognitiiviset tarpeet olivat aiemmin jääneet huomaamatta – erityisesti kun neuropsykologiakaan ei ollut käytettävissä. Ilman puheterapeutin asiantuntijuutta lähetteen puheterapiaan saavat vain potilaat, joilla ”näkyviä” puheterapian tarpeita. Ja tämä ryhmä on vain murto-osa koko potista.
• Jokaisen kohtaaminen: Puheterapeutti kävi havainnoimassa jokaisen aivovauriopotilaan osastolla. Pelkkä läsnäolo ja lyhyt kartoitus mahdollistivat tavoitteiden välittömän tarkistamisen ja vaikuttavuuden lisäämisen.
• Läheiset mukaan heti: Potilailta kysyttiin lupa kontaktoida läheisiä. Läheiset kutsuttiin ryhmiin saamaan lisätietoa aivovaurion aiheuttamista muutoksista kommunikaatioon. Tämä lisäsi heidän tietoaan ja taitoaan tukea potilasta vierailujen aikana, sekä vähensi merkittävästi heillä olevaa huolta, epävarmuutta ja turhautumista.
• Eristäytymisestä yhteisöön: Eräskin huoneeseensa vetäytyvä potilas ystävystyi toisen potilaan kanssa, kun sosiaalista kanssakäymistä alettiin vahvistaa ryhmien ja ruokapöytä-keskustelujen aloituksen kautta. Nämä kaksi esimerkiksi alkoivat polkea omatoimisesti motomedia päivittäin, ja jutustella siinä samassa.

Resurssien hukasta mahdollisuuksien voittoon

Jos neljässä viikossa saadaan aikaan näin suuri muutos, on pysäyttävää miettiä, mitä kuuden kuukauden osastojakso voisi parhaimmillaan olla. Olemme vakuuttuneita siitä, että tässä ryhmäkuntoutus ja läheisten tavoittaminen ovat avainasemassa:

• Aika- ja resurssitehokkuus: Yksi tapaaminen tavoittaa monta hyötyjää samaan aikaan.
• Intensiivisyyden lisääminen: Ryhmillä puheterapian määrää voitiin lisätä ilman, että terapeutin työmäärä räjähti. Mutta tärkeämpänä tapaamisen sisältö moninaistui jo pienryhmissä, jolloin 30 minuutin harjoittelun intensiteetti oli paljon vaativampi ja näin vaikuttavampi.
• Vastuu jakautuu: Terapeutti voi havainnoida toimintakykyä ”ulkopuolisena”, kun ryhmä ja vertaiset ottavat vastuuta toisistaan. Läheiset tarttuivat 100% annettuihin vinkkeihin, ja seuraavalla viikolla he lähtivät kyselemään, mitä muuta voisi tehdä.
• Kuntoutumisen laatu: Ryhmässä keskustelu harjoittaa kokonaisvaltaisesti ja samanaikaisesti kaikkia kielelliskognitiivisia taitoja (muun muassa aloitteellisuutta, tilannetajua, keskittymistä ja toiminnanohjausta) – asioita, joihin erillinen kielellinen harjoittelu ei yllä. Potilaat innostuivat onnistuessaan, ja lähtivät aloittamaan aiempaa enemmän keskusteluja hoitajien, terapeuttien ja lääkärien kanssa. Koska myös ammattilaisille puheterapeutti ehti antaa ”kahvihuone”-vinkkejä, tuli hoitotoimenpiteistä positiivinen tilanne molemmille, terapioiden tavoitteiden asettelu tarkentui ja lääkäri saattoi ohi kävellessään kuulla potilaalta tärkeää tietoa, ja ohjata hänet tarvittaviin tutkimuksiin.

Suurimman osan potilaista osastolla oloa ei voisi mielestämme kutsua kuntoutukseksi, jos ohjelmassa oli vain yksi fysioterapia päivässä. Se on valtava mahdollisuuksien hukka tilanteessa, jossa potilaat ovat jo valmiiksi paikalla. Sote-resursseja koitetaan korjata leikkaamalla kuluista. Mutta miten ymmärtäisimme kuinka turha kulu on pitää henkilöä sairaalan kuntoutusosastolla 6kk, jos vuorokauden useammat tunnit vietetään omassa huoneessa. Moni potilas oli, kuten arvata saattaa, hyvin passivoitunut ja heidän todellinen oiretiedostuksensa toimintakyvystä oli hyvin heikko.

Intonaattori-oivallus: Vaikuttavuus ei kasva lisäämällä terapeutin työtunteja, vaan laajentamalla sitä ihmisten kehää, joka osaa ja uskaltaa keskustella asiakkaan kanssa.