Puheterapiaryhmän tehoa ja osallisuuden vetovoimaa

Osallistava ryhmäpuheterapia tuo osallisuutta ja tehoa arjen tilanteisiin

Ryhmät ja niissä osallisena olo saa suupielet nousemaan aina hymyyn. Niissä on jotain tavattoman tehokasta vetovoimaa. Olen toteuttanut yli kymmenen vuoden ajan ryhmiä henkilöille, joilla on haasteita vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa. Silti huomaan edelleen joka ryhmässä uusia teho elementtejä ja ryhmän tuomat hyödyt tulevat myös samassa ryhmässä eri kerroilla eri tavoin esille.

Ryhmässä huomioidaan yksilölliset tavoitteet ja luodaan vahvasti osallistava ilmapiiri

Käytän seuraavassa aitoja esimerkkejä ryhmästä, johon osallistui kolme aivovamman saanutta henkilöä. Jokaisella heistä on omanlainen aivovamman jälkitila, jonka takia heidän syynsä osallistua ryhmään ja tavoite, johon ryhmällä pyritään, on hyvin yksilöllinen. Heitä yhdistää se, että jos tapaan heitä kahden kesken, on minun jopa puheterapeuttina haasteellista huomata arkikeskustelussa olevan mitään vikaa. Jutustelu ja ulkona riehuvasta lumipyrystä keskustelu siis onnistuu sujuvasti. Henkilöistä, joilla aivovamman jälkitila ei vaikuta mukaviin jutusteluhetkiin, kuuleekin usein sanottavan: “Sehän puhuu jo ihan hyvin, miksi se puheterapiaa tarvitsee?” Niin, miksi? No siksi, kun puheterapian tavoite ei pitäisi koskaan keskittyä ainoastaan puheen takaisinsaanti vaan ottaa kokonaisvaltaisesti huomioon itseilmaisun ja osallisuuden mahdollistuminen arjessa. Ja minkä tyyppisiä lähes kaikki arkitilanteet, joissa toimimme päivittäin sitten ovat? No, ryhmiä!

Olen tavannut aiemmin jokaisen ryhmäläisen kahden kesken, jonka perusteella olemme etukäteen keskustelleet mitä asioita hän voisi ryhmässä ottaa huomioon. Jokaisen kohdalla nuo etukäteen ajatellut asiat lentävät roskikseen heti ryhmän alettua. Ryhmä tuo esille aidossa sosiaalisessa tilanteessa aivovamman aiheuttamat vuorovaikutuksen ja kommunikaation muutokset, ja vieläpä murtoajassa siitä mikä olisi mennyt kahden keskisillä testeillä ja harjoituksilla niitä metsästäessä.

“Ihmiset sanovat aina, että kyllä mä tiedän miltä susta tuntuu. Ei voi tietää miltä aivovamma tuntuu, jos sä et ole itse sellaista saanut.”

Tämän kuulen lähes jokaisessa ryhmässä. Puheterapeutin ammatissa tämä on ainoa asia mitä en voi oppia. Mutta ei minun tarvitsekaan, voin ohjata henkilön ryhmään, jossa on saman kokeneita, ja jotka varmasti tietävät. Sympatia ja empatia ovat hyvin eri asioita. Aivovamman saaneet henkilöt kertovat usein ympäristön suhtautuvan heihin sympaattisesti, mikä taas saa heidät tuntemaan itsensä kyvyttömiksi ja heikoiksi.

Ryhmässä on valloillaan empatia, josta ryhmäläiset saavat itsevarmuutta ja vahvistusta.

Ryhmä on täynnä huumoria ja naurua. Tein gradututkimukseni aikoinaan huumorista ryhmässä, ja silloin huomasin ilokseni, ettei huumoriin tarvitse puhetta. Huumori ja nauru ovat ryhmän työkaluja. Niillä saadaan aikaan rento ilmapiiri, jossa ihminen suoriutuu aina kireää ilmapiiriä paremmin. Ne vahvistavat yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden tunnetta. Vitsiä kertoessa tai jutustellessa ryhmä harjoittelee huomaamatta monimuotoisia vuorovaikutuksen ja kommunikaation toimintoja. Toistojen ja mallituksen määrä on huimaava, joiden kummankin on todettu olevan tärkeitä aikaansaajia toiminnan kohenemiselle.

Ryhmälle annetaan aina yhdessä tehtäväksi jokin harjoitus. Saan aina uuden ryhmän yllättymään ryhmäkerran lopuksi, kun emme käy läpi oikeita vastauksia harjoitukseen. Sillä ei ole merkitystä mitä ryhmä on tehnyt vaan miten ryhmä toimi. Käymme läpi minkälaisia vuorovaikutuksen ja kommunikaation toimintoja tehtävän teko vaati, mikä oli kullekin haasteellista, mikä taas tuntui helpolta. Ryhmä antaa toimintamalleja. Henkilö huomaa jonkun toisen voivan toimia paljon sujuvammin kuin mitä itse, joten henkilö koittaa seuraavalla kerralla matkia sujuvampaa toimintaa. Ryhmässä muiden henkilöiden jakamat arjen tukikeinot ja toimintatavat ovat usein puheterapeutillekin uusia, koska henkilö on ne itse kehittänyt arjen kokeilun tuloksena. Sillä, että ryhmäläinen sanoo jonkin asian toimivan hänen arjessaan, on paljon enemmän merkitystä henkilölle itselleen kuin mitä tieteellinen tutkimus kertoo. Vahvin tukikeino muodostuu aina henkilöstä päin, ei ympäristöstä henkilöön.

Mihin sitten tarvitaan puheterapeuttia tai puheterapiaryhmää?

Eikö henkilö voi vain hakeutua mieluisiin vapaa-ajan ryhmiin höpöttämään? Teatterivertausta käyttäen sanoisin puheterapeutin toimivan ohjaajana, lavastajana, orkesterina ja kuiskaajana ryhmässä. Puheterapeutti ohjaa kutakin ryhmäläistä erikseen, mutta samalla pitää huolen, ettei koko ryhmän toiminta ajaudu metsään. Puheterapeutti miettii, mitkä keinot, välineet ja toimintatavat (rekvisiitat) toimivat juuri tällä ryhmällä. Lavastajana puheterapeutti on valmiuksissa myös vaihtamaan rekvisiittaa kesken ryhmän, jos se ei toimi tai siinä on puutteita. Orkesterina puheterapeutti pyrkii taustalla ylläpitämään koko ajan tilanteeseen sopivaa tunnelmaa ja ilmapiiriä, erityisesti sitä että kaikki ovat osallisina ryhmässä. Ja jos joku ryhmäläisistä jähmettyy kesken tilanteen, toimii puheterapeutti hänelle kuiskaajana, tukien tilanteesta eteenpäin.

Puheterapiaryhmä on taas kuin näytelmä ja näyttämö. Kuten näytelmässä on ryhmässä kaikilla erilaisia rooleja. Puheterapiaryhmässä henkilön ei tarvitse tyytyä hänelle muualla osoitettuihin rooleihin, vaan hän saa kokeilla erilaisia rooleja saadakseen selville, mihin rooliin hän nykytilanteessa parhaiten sopii. Välillä “ohjaaja” voi myös valita roolit, jotta henkilöt kokeilevat toimia täysin eritavalla kuin mitä he ovat tottuneet. Ryhmätila on näyttämönä etukäteen ryhmälle sopivaksi muokattu, ja sinne ollaan tuotu ne asiat, joita ryhmä käyttää. Ehkä yhteenvetona voisi sanoa, että puheterapiaryhmässä henkilön kyvykkyys toimia tuodaan vahvasti esille ja pyritään kokoajan mahdollistamaan jokaisen ryhmäläisen osallisuus. Henkilön tietämys ja varmuus omasta kyvykkyydestä kasvaa, jolloin toimiminen arjessa sujuvoituu. Henkilön aktiivisuus voimistuu, mikä lisää hänen motivaatiota hakeutua sosiaalisiin tilanteisiin myös arjessa. Näihin tarvitaan puheterapeuttia ja puheterapiaryhmää.

Ryhmä on siis monella tavalla monimuotoisempi, aidompi ja tehokkaampi kuin yksilötapaaminen, mutta valitettavasti tämä aarre on vielä monelta piilossa. Tämä kirjoitus toimii toivottavasti jollekin aarrekarttana, tai joku voi sen antaa vinkkinä eteenpäin.

Intonaattorit oy toteuttaa tällä hetkellä monenlaisia puheterapiaryhmiä sekä etänä että vastaanotolla. Kasvokkain tapaavat ryhmät toteutetaan yhdessä Validia oy:n kanssa ja ryhmät tapaavat Validia Synapsian tiloissa Helsingissä.