Terveyspalveluiden uudistus lähtee muutoksesta palveluajattelussa

Voit kuunnella tekstin alta.

Terveyspalvelut ovat pitkälti rakennettu lineaariseen muottiin, jolla on selkeästi määritelty alku ja loppu. Mielestäni palveluiden tehokkuutta pystyisi kasvattamaan ja kustannuksia vähentämään, jos palvelut rakennettaisiinkin spiraali muottiin. 

Lineaarinen muotti on rakennettu normien ja yleistysten perustalle, jossa ei oteta huomioon että samat haasteet vaikuttavat eri yksilöihin hyvin eri tavoin ja että eri yksilöt tarvitsevat samoista haasteista selviytymiseen hyvin eri asioita. Lineaarinen muotti asettaa usein palvelulle myös loppuajankohdan alkutilanteen perusteella, eikä ota huomioon sitä että toisten palveluntarve on paljon lyhytaikaisempaa kuin toisten. Useille olisi myös parempi, jos he voisivat lykätä palvelun aloittamisen ajankohtaan heidän tilanteeseensa paremmin sopivaksi tai palata uudestaan samaan palveluun myöhemmin.

Terveyspalveluiden uudistus

Lineaarinen vs. spiraali eteneminen terveyspalveluissa.

Spiraali muotissa osallisuus, yhteistyö ja luottamus korostuvat.

Spiraali muotissa palveluiden tarve määritellään yhdessä yksilön kanssa henkilön omaa tahtia esim. ensimmäisen vuoden aikana. Tämä antaa henkilölle paitsi aikaa sopeutua uuteen arkeen, myös huomata mitä haasteita tai muutoksia arjessa on tapahtunut. Terveyspalvelujen aloittaminen ryhmämuotoisesti tukisi tätä sopeutumista ja havainnointia kaikkein tehokkaimmin. 

Spiraali muotissa osallisuus, yhteistyö ja luottamus korostuvat. Osallisuus siten, että tunnustetaan henkilön itse olevan paras asiantuntija omasta palvelun tarpeestaan. Ammattilaiset kertovat henkilölle erilaisista mahdollisuuksista määrittelemättä mikä palvelu valitaan.

Yhteistyötä tarvitaan runsaasti enemmän. Kukaan ei voi sanoa etukäteen kuinka monta palvelutapaamista tarvitaan. Sekä henkilöllä itsellään kuten myös palvelujen hankkijalla tulisi olla enemmän mahdollisuuksia valita palveluntuottajaksi kyseiseen haasteeseen erikoistunut taho. Tämän takaamiseksi palvelujentuottajien taas pitäisi pystyä tuomaan enemmän esille omia erikoisosaamisiaan.

Luottamusta tulisi vahvistaa. Henkilön tulisi voida luottaa siihen, että hänelle tarjottava palvelu on juuri hänen mahdollisuuksiaan vahvistava. Palvelujen hankkijan tulee voida luottaa siihen, että palveluntuottaja on pätevä ja hänen kauttaan tuotetut palvelut tukevat parhaalla mahdollisella tavalla henkilön yksilöllisiä mahdollisuuksia. Palveluntuottajan taas pitäisi voida luottaa siihen, että henkilö on motivoitunut palvelun saamiseen ja että palvelunhankkijan kanssa voidaan keskustella palvelun toteuttamisen keinoista. 

Kaikki tämä on mahdollista saavuttaa, mutta se vaatii ajattelutapamme muutosta. Meidän tulee hyväksyä se, ettei terveyspalveluissa voida tietää vastausta kaikkeen etukäteen. Tästä huolimatta, jos sitoudumme yhdessä löytämään yksilölle parhaan mahdollisuuden, on lopputulos kaikkien kannalta aina paras.