Aivovammat ja puheterapia

Puheterapiaa ei tarvita, jos henkilö puhuu?

Aikuisten puheterapia on yleisesti monelle hyvin tuntematon asia, mutta erityisesti aivovammoihin liittyen tuntuu usein ettei puheterapian hyötyjä aivovammakuntoutuksessa tunneta. Valitettavan usein olen kuullut jopa kuntoutujan muilta terapeuteilta, mm. neuropsykologeilta, ettei kuntoutuja tarvitse puheterapiaa, koska hän puhuu ihan hyvin. Myös kuntoutujat itse vierastavat usein puheterapiaan tuloa laitoskuntoutusjaksolla, ja tällöin heidän ensimmäinen kommenttinsa on usein, että he kyllä puhuvat.

Mitä siis puheterapiassa tehdään silloin kun henkilö on saanut aivovamman?

Aivovammojen puheterapia on hyvin moninaista

Selkeimmin aivovammoihin liittyen tunnistetaan puheterapian tarve silloin, kun henkilö ei kykene kommunikoimaan puheella vammautumisen seurauksena. Aivovammoihin liittyy usein myös puhemotoriikan tai äänenkäytön haasteita, jolloin henkilö osataan ohjata puheterapeutin luokse.

Usein puheterapiaa tarvitaan myös menetetyn nielemiskyvyn palauttamiseen. Nielemis- tai syömisterapialla päästään intensiivisesti toteutettuna päästäisiin lähes aina siirtymään letkuravitsemuksesta ainakin osittaiseen suun kautta ruokailuun. Intensiivinen toteutus vaatii puheterapeutin tapaamisia 4-5 kertaa viikossa, ja tällaisiin tapaamismääriin puheterapiassa taas harvemmin on mahdollisuutta. Myöskään ei ajatella, että nieleminen ja puhemotoriikka toimivat pitkälti samoilla lihaksilla, jolloin vahvistamalla nielemistä vahvistetaan samalla myös puhemotoriikkaa.

Aivovammojen puheterapiaan liittyy myös paljon AAC -keinoja eli puhetta tukevia, korvaavia ja täydentäviä keinoja. Aivojen vaurioihin liittyy usein piiloon mennyt kyvykkyys eli henkilön äly ja osaaminen ovat olemassa, mutta aivovaurion seurauksena niitä ei kyetä enää käyttämään. AAC-keinoilla tätä piilossa olevaa kyvykkyyttä saadaan tuotua esille. Puheterapiassa vahvistetaan tällöin mahdollisten ilmaisukeinojen sekä ymmärtämistä tukevien keinojen käyttöä.

Aivovamma muuttaa aina henkilön vuorovaikutusta, kommunikaatiota ja sosiaalista toimintaa

Kolme edellä esitettyä muutosta olivat siis hyvin tunnistettuja puheterapian tarpeestaan. Mutta muutos, joka aina seuraa aivovammasta, on taas hyvin vähän tunnettu. Sillä on merkittävä vaikutus henkilön arkeen, mutta tähän liittyen puheterapian tarvetta harvemmin tunnistetaan. Tai puheterapian mahdollisuuksia ei tiedetä.

Aivovamma muuttaa aina henkilön vuorovaikutusta, kommunikaatiota sekä sosiaalista toimintaa. Tämä tarkoittaa mm. sosiaalisten vihjeiden lukua, oman kommunikaation sovittamista tilanteeseen sekä yhdessä toimimista. Näitä muutoksia ei saada selville arvioilla, mikä voi olla yksi syy niiden tunnistamattomuuteen. Valitettavan usein nämä muutokset tulevat esille vasta, kun henkilön arki, ihmissuhteet ja työhön palaaminen takkuilee. Ryhmämuotoisella puheterapialla muutokset tulisivat esille turvallisesti terapiaryhmässä, ja niihin löydettäisiin tukikeinoja ennen kuin henkilön oikea arki kärsii.

Jaakon tarina on esimerkki puheterapian merkityksestä

Jaakon tullessa laitoskuntoutusjaksolle hänelle tehdyt tutkimukset eivät antaneet juurikaan kuntoutusmahdollisuuksia. Mitään arvioita ei ollut pystytty tekemään, ja oletuksena oli ettei Jaakko reagoinut ympäristön kontaktiyrityksiin.

Puheterapiassa pidän tärkeänä sitä, ettei kuntoutusta tehdä oletusten perusteella, vaan selvitetään mahdollisuudet suoraan henkilön kanssa. Jaakon kanssa vahva kontakti löytyi syömisterapian kautta. Jaakko pystyi toimimaan tavallisissa syömistilanteissa, mikä osoitti ympäristölle ettei hän ollut pelkkä ulkokuori.

Jaakon läheiset luottivat puheterapiassa tehtyihin harjoituksiin, ja olivat keskeinen osa syömisterapian toteutusta. Jouduimme kuitenkin käyttämään jatkuvasti energiaa muun työryhmän vakuutteluun Jaakon kyvykkyydestä. Erityisesti hoitotyö kyseenalaisti jatkuvasti syömisen turvallisuutta, jopa Jaakolle tehdyn tehdyn nielemisenröntgentutkimuksen (VFG) jälkeen. Jaakon onneksi läheiset olivat tekemässä harjoituksia päivittäin puheterapian lisäksi, ja hän sai vahvistettua nielemistään niin nopeaan että kahdessa viikossa kaikki ruokailu sujui normaalikoosteisella ruoalla, suun kautta. On pakko todeta, että jos syömisterapiassa ei ole läheisiä tai hoitotyötä puheterapian tukena, ei vastaaviin tuloksiin päästä koskaan.

“Puheterapia tarvitsee siis tuekseen lähes aina muita toimijoita, mutta vastaavasti sillä on vaikutusta kaikkeen henkilön arjessa.”

Kun Jaakon syöminen suun kautta alkoi vaikutti se merkittävästi hänen saamaansa energiaan. Aidosta ruoasta saatu ravinto ja ruokailusta syntyvä mielihyvä antaa voimia täysin eritavalla kuin letku. Päivittäin toteutuneet ruokailut vahvistivat myös ruoan muokkauksen ja nielemisen kautta hengitystä, ääntä ja puhemotoriikkaa. Eli Jaakko teki joka ruokailulla puheterapiaharjoituksia normaalitoiminnan yhteydessä.

Nielemisen jälkeen siirryimme vahvistamaan kontaktia ja vuorovaikutusta. Pidempi aikaisena tavoitteena oli löytää mahdollisuuksia Jaakolle olla yhteydessä ympäristöön ja vähitellen saada käsitystä myös siitä minkälaisia kommunikaation ja kielellisten taitojen muutoksia aivovamman seurauksena oli tullut.

Kontaktia lähdettiin vahvistamaan katseohjauslaitteella, koska sitä Jaakko kykeni käyttämään ja ympäristö näki miten hän sitä käytti. Katseella käytettävä laite vaatii uuden oppimiskykyä, koska emme ole tottuneet katseella aiemmin esim. valitsemaan asioita. Aivovamman jälkeen muistin ja oppimisen haasteet ovat yleisiä, jolloin harjoittelua pitää tehdä mahdollisimman usein. Jaakko oppi käyttämään laitetta hyvinkin nopeasti, mikä herätti toiveikkuutta siitä, ettei aivojen tuhot olleetkaan niin katastrofaalisia kuin kuvat antoivat ymmärtää. Viimeisinkin epävarmuus karisi, kun huomasin Jaakon vitsailevan laitteen avulla. Huumorin tuotto kyky voidaankin nähdä yhdeksi puheterapian “arviointimuodoksi”. Jotta henkilö voi tuottaa huumoria, on hänen pystyttävä suunnittelemaan ajatuksissaan juonikaari. Hänen tulee pystyä ilmaisemaan se ympäristölle ymmärrettävästi ja oikealla sävyllä. Jos ympäristö ymmärtää huumorin sisällön seuraa siitä yhteisymmärrys ja jaettu ilo.

Puheterapia on siis oikeastaan kaikkea muuta kuin valmiita tehtäviä tai puhetta. Puheterapialla vahvistetaan ja luodaan mahdollisuuksia toimia omassa arjessa. Siinä tarvitsemme jotain keinoa ilmaista itseämme muille ja ymmärtää muita. Tarvitsemme yhteisymmärryksen varmistusta ja murua rinnan alle. =)

Puheterapialla pystytään tukemaan kaikkea päivittäistä toimintaa, enimmäkseen itse puheeseen liittymättä

Puheterapia sulautuu arkeemme niin ettemme huomaakaan sitä. Puheterapian tarpeen ymmärrykselle olisi tietysti parempi, jos voisimme kertoa tarkkoja tarpeita tai tavoitteita. Mutta nämä ovat kaikille täysin yksilöllisiä. Jaakon esimerkissä aivokuvien perusteella kuntoutumiselle ei nähty mahdollisuuksia. Jaakko pääsi laitoskuntoutusjaksolle, jossa puheterapiaa oli saatavilla puheterapeutin arvioiman tarpeen mukaan. Avopuolella hän ei olisi välttämättä edes saanut puheterapiaa, saati että kerran viikossa toteutuvilla tapaamisilla oltaisiin päästy yhtä pitkälle.

Puheterapia muutti myös Jaakon muita kuntoutuksia, koska hänet otettiin huomioon ja häntä alettiin kuunnella, kun tiedettiin mihin hän kykenee.

Valitettavan monen kyvykkyys jää piiloon, koska vastaavaa mahdollisuutta ei tule. Pelkkä mahdollisuus ei kuitenkaan vie ketään eteenpäin. Jaakko on itse tehnyt ihan valtavan työn, joka jatkuu edelleen. Tarvitaan siis jaettua ymmärrystä kummankin puolen mahdollisuuksista ja haasteista, jotta yhdessä pystytään menemään eteenpäin.

“Kaikessa kuntoutuksessa tarvitsemme luottamusta, vahvaa kontaktia ja jotain keinoa ilmaista ja ymmärtää niin itseä kuin ympäristöä!”

Projekti, jossa vahvistetaan yhteistä ymmärrystä

Tämä videopodcast osa on osana videopodcast sarjaa, josta saatu tuotto käytetään kokonaisuudessaan projektiin. Lue lisää täältä ja tutustu myös muihin videoposcastin osiin!